Tässä kevään mittaan oen yrittänyt tyhjentää lankavarastoani edes jonkin verran ja päätin käyttää loputkin Novitan graniitin harmaasta rose-mohairista johonkin. Koluin nettiä mieluisan huivin ohjeen toivossa ja ehdinkin jo aloittaa neulomaan pari kertaa, kunnes törmäsin Siihen Oikeaan.

Puikoille pääsi lopulta valmistumaan Pecan Grove Scarf -ohjeella huivi, jonka saisi näppärästi muutettua ponchoksi. Kaiken kaikkiaan sain tuhlattua liki neljä kerää tuota rose mohairia huiviin ja puolessa välissä meinasi jo iskeä epätoivo, mahdanko saada huivia koskaan valmiiksi vai pääsenkö purkamaan kaiken jo valmiiksi saadun. Olin nimittäin etsinyt kaksi kerää lakaa ja tuossa puolessa välissä kävi selväksi, ettei se riitä vielä mihinkään ja siinä vaiheessa minulle selvisi, että Novita ei itseasiassa enää edes valmista tuota graniitin harmaata sävyä. Onneksi muinoin isäni oli kantanut minulle tarjouksesta muovipussillisen ko. lankaa ja kätköistä löytyi vielä tarvittavat kaksi kerää.



'

Napit ovat hemiäispintaisia ja vaihtavat väriä kauniisti valon osuessa niiihin. Rakastuin näihin nappeihin jo kauan sitten erään villaisen takin ollessa kyseessä.



Nyt tarvitsee enää odotella viileitä kesä iltoja, jolloin huivi/poncho pääsee kunnolla käyttöön.

Viime talvena nappasin minun mummoni seinäkalenterista hyvältä kuulostavan reseptin. Ja siitä saakka olen pyöritellyt sitä mielessäni ja etsinyt hyvää tilaisuutta leipoa sen. Ja aikaisemmin viikolla päätin, että ihan hyvin minä voin leipoa itselleni äitienpäiväkakuksi kuningattaren kakun, joten eilen aloimme esikoisen kanssa leipomis-puuhiin.



Miehen viimeisimmästä syntymäpäiväkakusta viisastuneena päätin tehdä kakun pienempään vuokaan ettei meillä taas syödä koko seuraavaa viikkoa pelkästään kakkua. Tämä kakku on siis tehty irtopohjavuokaan, jonka halkaisija on 17 cm. Ja täytyy sanoa, että sen kokoinen kakku on juuri passelin kokoinen nelihenkiselle perheelle.



KUNINGATTAREN KAKKU (vuoan halkaisija 17 cm)

Pohja:
150 g domino keksejä
40 g voita

Täyte:
3 liivatelehteä
1,75 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
100 g kuningatar rahkaa
½ tl vaniljasokeria

Murskaa keksit ja sotke keksimurskaan sulatetu voi. Painele leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja laita hetkeksi jääkaappiin.
Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vaahdota vaniljakastike, lsää vaahtoon rahka ja vaniljasokeri. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota 1 rkl kiehuvaa vettä. Valuta liivate muiden ainesten joukkoon koko ajan sekottaen.
Kaada täyte vuokaan pohjan päälle. Anna olla jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mielellään yön ylitse.


Alkuperäinen ohje kakkuun löytyy Valion sivuilta. Ja taas kerran sain huomata, että jostain syystä minulla on hassja sokeita pisteitä reseptien kanssa ja koska olin kirjoittanut alunperin reseptiin 200 g rahkaa enkä suinkaan 2 x 200 g, laitoin pienennettyynkin ohjeeseen puolet ylöskirjaamastani määrästä. Mutta kyllä se toimi näinkin hyvin! Kakussa maistui kuningatar rahkan maku, mutta täyte ei ollut kamalan makeaa, joten kakkua pystyi syömään useammankin palan.

Kaikenlisäksi meillä myös lapset pitivät kakusta paljon! Kumpikin otti lsää useamman kerran, vaikka koristeeksi laitetut mustikat jäikin syömättä. Toisaalta, kenelle pienelle ihmiselle ei maistuisi Dominoista ja voista sotkettu keksipohja, rahkatäyte nyt oli vaan välttämätön paha siinä sivussa. Esikoinen myös suunnitteli, että hänen seuraaville synttäreilleen täytyy kuulema tehdä Domino kakku. Se on muuten kuten kuingattaren kakku, mutta laitetaan vielä yksi keksipohja kakun päälle ja voilà, meillä on Domino-keksi kakku!

Kerrankin minä olen ajoissa liikkeellä! Askartelutarvikkeet on miltei kasassa, alustava työ lapsia varten on tehty (luulisin, että kaksipuoleinen teippi pienissä sormissa ei koskaan osuisi sinne minne pitäisi, joten diktaattorin ottein tein teippi-hommat jo valmiiksi) ja iltapäivällä voidaan siis aloittaa askartelu.
Minä tein jo omien mummojeni kortit valmiiksi. Kumpainenkin heistä on edelleen elossa, mutta miehen mummon taanoinen poismeno laittoi asiat oikeisiin mittasuhteisiin, eikä minunkaan mummoni täällä ikuisesti ole. Joten jos haluan heitä muistaa, niin on muistettava nyt!
Askartelu-idea oli tälläkertaa hyvin yksinkertainen. Taitellaan vietereitä paperista ja teipataan niiden päihin sydämiä. Ja siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan onkin.

Ja heti piti koettaa seuraavaa ideaa suklaakuppien kanssa. Eilen siirrettiin jäätelökoneen kulhot pakkaseen jäätymään ja tänään aloin tekemään toista kattausta suklaakupeille. Tarjolle oli itsetehtyä pähkinä-kermajäätelöä.
Ilmapallot eivät olleet tällä kertaa niin yhteistyöhaluisia, ne penteleet meni poksahtelemaan sen jälkeen kun ne oli uitettu suklaassa. Voitte kuvitella mistä kaikkialta suklaata löytyikään! Lopulta sain (pienennettyäni hieman pallojen kokoa) dippailtua pallot suklaaseen ja jääkaappiin jähmettymään. Tämän jälkeen oli jäätelön vuoro.
Innostuin ohjeesta, johon laitettiin kermavaahdon sekaan munan keltuainen. ainoa vaan, että ajatus keltuaisesta sellaisenaan kermavaahdossa ei houkuttanut, joten ajattelin tehdä jäätelön perinteisemmän kaavan mukaan. Eli kermat kattilaan, sokerit ja meltuainen perään ja kuumennus. Ainoa vaan, että eihän se kerma enää sen jälkeen tietenkään vatkautunut, joten minulla oli siis kermaa munankeltuaisella. En antanut sen lannistaa, vaan nakkasin litkun kulhoon, pähkinät perässä ja jäätelökone käyntiin.
Ja ihan kun siinä ei olisi ollut jo tarpeeksi, ei ilmapallot meinanneet suostua irtoamaan suosiolla suklaakulhoista, vaan niitä joutui repimään senkin uhalla, että suklaa tuntui sulavan käsiin. lopulta sain ilmapallot irti kupeista ja jäätelökin oli ensisilmäyksen jälkeen ihan kelvollista. Muutoma pähkinä kehiin ja suklainen jäätelöannos oli valmis!



Perhe tykkäsi!