Esikoinen on ehtinyt jo hukata jonnekin vasta Purosta neulomani sukat (liekkö jääneet mummolaan, sillä reissulla ne hävisi. Kunhan ei uuninpesäänniitä ole jemmannut...), joten näin syksyn yllättäessä piti neuloa uudet. Langan esikoinen sukkiin sai valita itse ja mieleinen löytykin mummoni antamista "perintö" langoista, ei siis hajuakaan mitä tuo lanka mahtaa olla. Ylitsevuotavaisen riemunkirjavaa jokatapauksesa, ehkäpä se oli syy miksi juuri tämä lanka valittiin.

Valmiit sukat näyttivät edelleen ahdistavan levottomilta, mutta esikoisen jalkoihin päästyään sukat muuttuivat lähes viehättäviksi. Huomaapahan missä pikku jalat vipeltää.